Harjoittelusaleista

Tanssin harrastaja tarvitsee harrastustaan varten kunnollisen salin, jossa harjoitella. Millainen sitten on kunnon sali? Ensinnäkin salissa tulisi olla lakattu parkettilattia, jossa tanssikenkä luistaa ja pitää juuri sopivasti - ilman erityisempää kengän voitelua! Tanssikengän haljasnahkapohjaa kuulu toki harjata ja sen pitäisikin sitten riittää. Hyvän lattian tunnistaa helposti laittamalla kengät jalkaan ja tanssimalla pienen pätkän omia kuvioitaan läpi.

Toiseksi, salin pitäisi olla riittävän kokoinen. Kisalattiat ovat usein n. 200 neliötä (tai enemmän) - sääntöjen mukaan kilpalattian tulee olla vähintään 175 neliötä kansallisissa kisoissa (SM ja GP-kisoissa kuitenkin väh. 25m neliötä). Lattian muodon pitäisi olla suorakaide (esim. 19m x 11m, 20m x 10m). Lattian muoto vaihtelee vähän kilpailupaikasta riippuen.

Harjoitussalin olisi hyvä olla saman kokoinen kuin kilpalattiakin. Lattian käyttö korostuu erityisesti vakiotansseissa, joissa kuviot on suunniteltu pitkää ja lyhyttä sivua varten. Jos harjoitussali esimerkiksi on liian kapea tai lyhyt, niin kilpakuvioiden harjoitteleminen on hankalaa.

Porissa tanssijoiden käytössä on mm. Urheilutalon peilisali, joka on muodoltaan pitkä ja kapea. Salissa voi kyllä harjoitella esim. lattaritanssien kuvioita, mutta vakiotanssien lyhyen sivun puute hankaloittaa harjoittelua. Hyviä saleja Porissa olisi paljonkin, erityisesti koulujen liikuntasaleissa. Koulujen salit ovat tehokkaasti mm. salibandyn ja muiden urheilulajien harrastajien käytössä. Olisi hienoa, jos tanssille osoitettaisiin jokin vuoro isommasta koulun salistakin.